Talvi on tähän asti ollut varsin pilvinen, enkä päässyt kuvaamaan mitään pidempiä rupeamia välillä marraskuu-tammikuu. Tänä aikana ehti kuitenkin tehdä kaikenlaisia laitesäätöjä ja -hankintoja. Jätin 200-millisen peiliputkeni kuvauskäytöstä, koska se osoittautui turhan raskaaksi HEQ5 Pro -jalustalle, ainakin ilman jatkuvia hienosäätöjä. Kaivoin naftaliineista Kirkkonummen Komeetan pienen linssiputken, Skywatcher ED80:n. Komeetta hankki talvella useaan putkeensa askelmoottorin fokusmoottoriksi ja nyt myös ED80 on motorisoitu. Helmikuussa taivas aukesi uudenkuun aikoihin yhdeksi yöksi, ja lähdin Komakalliolle kuvaushommiin.

Alkutalvi on ollut harmillisen pilvinen, ja edellinen kunnollinen havaintoyö onkin ollut marraskuun lopulla. Pilvisten päivien ja öiden ratoksi olen rakennellut meteorikameraa. Meteorikamera on herkkä valvontakamera, joka tietokoneen avustuksella kyttää taivasta meteorien ja muiden ilmiöiden varalta. Havaitessaan nopeaa liikettä tietokone tallentaa pätkän kamerasta tulevaa videota. Videota tallennetaan jatkuvasti keskusmuistissa olevaan rengaspuskuriin, jonka avulla talteen saadaan videota jo ajalta hieman ennen havaittua liikettä. Meteorikamera toimintavalmiudessa Omaan meteorikameraani käytin eBaysta tilattua puolituumaisella kennolla varustettua Watec 902H -kameraa ja kiinalaista merkitöntä 3.

Edellisestä päivityksestä on ehtinyt taas vierähtää hetki. Postauksen aihe koskee itseasiassa asiaa, joka tapahtui jo ennen edellistä postausta. Tähtikuvaajakollega Lauri Kangas huomasi CalSky.com-palvelusta, että keskiviikkona 9.11. klo 11:38 olisi mahdollista pääkaupunkiseudulta havaita kansainvälisen avaruusaseman kulku auringon edestä. Niinsanottu ylikulku näkyy suhteellisen pieneltä kaistaleelta ja kestää hyvin vähän aikaa. Tämänkertainen ylikulku tulisi kestämään huimat 1,6 sekuntia. Paksu pilvipeite aukesi ennusteissa vain juurikin keskiviikon kohdalla ja olimme varovaisen toiveikkaita. Vielä tiistaina ennusteet olivat lupaavia ja päätimme sään salliessa mennä havaitsemaan ja dokumentoimaan ylikulkua Ursan tähtitornille Helsingin Kaivopuistoon.

Hetki on taas vierähtänyt blogin edellisestä päivityksestä, lähinnä pilvisten säiden (ja osittain laiskuuden) vuoksi. Lokakuun 31. päivä sääennusteet kertoivat alkuillan olevan selkeä, mutta yöllä pilvistyvän. Sain vinkkiä, että illan aikana tapahtuisi Jupiterissa niinsanottu tuplaylikulku, eli kaksi Jupiterin kuuta - Io ja Ganymede - kulkisivat Jupiterin edestä yhtä aikaa. Lähdin Ursan tähtitornille Helsingin Kaivopuistoon tätä ylikulkua havaitsemaan. Perille päästyäni Io oli jo aloittanut ylikulun ja ehdin havaita tätä hetken visuaalisesti Celestron NexStar 8" GPS -kaukoputkella.

Viime viikon keskiviikkoiltana 5.10.2011 matka vei taas Komakalliolle sääennusteiden vihjaillessa selkeää yötä. Viidakkorummun mukaan havaintopaikalle oli luvassa jopa ruuhkaa ja illan aikana Komakalliolla olikin 7 havaitsijaa samanaikaisesti. Paikalla olivat allekirjoittanut, Lauri Kangas, Antti Kuntsi, Mika Luostarinen, Jyri Lehtinen, Petri Rintala ja Kari Pulkkinen. Havaintopaikalla oli puhetta, että Komakallio taitaa tällä hetkellä olla jopa Suomen aktiivisin havaintokeskus! Olin jo päivällä valinnut seuraavaksi kohteeksi Kassiopeian tähdistössä sijaitsevan avoimen tähtijoukon, jota ympäröi diffuusi vetysumu NGC281.

Vietimme jälleen tiistai-keskiviikko-yön Komakalliolla tähtiä kuvaten. Taivaan oli ennustettu selkenevän juuri sopivasti uusikuun yönä. Paikalla oli vakioporukka, eli allekirjoittanut, Antti Kuntsi, Lauri Kangas ja Mika Luostarinen. Ilta oli pilvinen, mutta yöllä selkenisi. Menimme suhteellisen aikaisin jo paikan päälle ja sain Luostarisen avustuksella kuskattua viimein newtonini Komakalliolle. Kuvauskamppeet sain kasaan jo ajoissa, joten illalla oli paljon luppoaikaa ennen selkenemistä. Vasta puolenyön maissa taivas selkeni. Kotelosumu Heti yön seljettyä lähdin sommittelemaan taivaalta Kotelosumua (NGC5146) sekä sen lähellä olevaa pitkulaista pimeää sumua (B168).

Torstai-iltana sääennusteet näyttivät jälleen lupaavilta ja lähdimme pienellä porukalla Kirkkonummen Komakalliolle havaitsemaan. Paikalla olivat allekirjoittanut, Antti Kuntsi, Lauri Kangas sekä Mika Luostarinen. Viime kerran harjoittelun perusteella kuvausvälineiden pystytys meni nopeammin kuin viimeksi ja pääsin nopeasti kuvaamaan. Huomasin myös ilokseni, että pimeä tulee jo aikaisin. Kun olin saanut kuvaustarpeet pystyyn ennen iltakymmentä, vallitsi jo astronominen pimeys. Lähdin matkaan taas valmistautumatta juurikaan etukäteen, joten kohde täytyi valita arpomalla. Olen jo pitkään harmitellut, etten ole saanut Andromedan galaksista M31 vielä kunnollista kuvaa, vaikka sitä pidetäänkin aloittelijaystävällisenä kohteena.

Etelä-Suomessa on saatu nauttia jo parista selkeästä yöstä, joista ensimmäisen pääsin itsekin hyödyntämään. Lähdimme iltayhdeksän aikaan sunnuntaina useamman hengen porukalla Kirkkonummen Komeetan havaintopaikalle Komakalliolle. Paikalle pääsi lopulta allekirjoittaneen lisäksi Lauri Kangas, Antti Kuntsi, Jyri Lehtinen sekä Mika Luostarinen. Olen kesän aikana käynyt Komakalliolla päiväseltään useampaan otteeseen, pääasiassa talkoilemassa ja valmistelemassa kuvauskautta, mutta tämänkertainen reissu oli ensimmäinen havaintoyöni Kirkkonummella. Komakalliolle on kesän aikana rakennettu niin uusi jalustatolppa kuin havaintosuojakin. Kellotapuliksi nimetty havaintosuoja on Antti Kuntsin käsialaa.

Tulevan kauden kuvausvälinesetti alkaa olla kasassa ja käyttökuntoon viritelty. Pääasiassa tulen kuvaamaan kahdella erilaisella kattauksella, riippuen kohteesta. Jalusta sekä kamerat ovat molemmissa välineistöissä samanlaiset, mutta optiikat eri. Jalustana olen keväästä lähtien käyttänyt SkyWatcherin HEQ5 Pro -jalustaa, joka on hieman kevennetty versio tukevasta EQ6 Pro -jalustasta. Kantavuudesta en löytänyt virallista tietoa, mutta olen onnistuneesti latonut jalustalle ainakin 10kg hyötykuormaa. Kamerana käytän käytettynä ostettua Canon EOS 450D -digijärkkäriä, jonka kennolta on poistettu infrapunaa blokkaava suodin.

Perseidien meteoriparvi toimii joka vuosi hyvänä lähtölaukauksena havaintokaudelle. Radallaan kulkevat komeetat jättävät jälkeensä hiukkas- ja pölyvanan, joka kulkee jotakuinkin komeetan radan mukaisesti. Maapallon kulkiessa pölyvanan läpi hiukkaset iskeytyvät maan ilmakehään ja näkyvät meteoreina. Ilmakehään törmäävät meteorit kulkevat kaikki samansuuntaisesti maapalloon nähden, mutta perspektiivin vuoksi ne näyttävät tulevat yhdestä pisteestä. Tätä pistettä kutsutaan radiantiksi. Eri meteoriparvet onkin nimetty sen mukaan missä tähtikuviossa parven radiantti sijaitsee. Perseidien radiantti sijaitsee täten Perseuksen tähtikuviossa. Perseidien pöly on peräisin komeetasta 109P/Swift-Tuttle, joka tulee aurinkokunnan sisäosiin käymään seuraavan kerran valitettavasti vasta vuonna 2126.