Perseidien meteoriparvi toimii joka vuosi hyvänä lähtölaukauksena havaintokaudelle. Radallaan kulkevat komeetat jättävät jälkeensä hiukkas- ja pölyvanan, joka kulkee jotakuinkin komeetan radan mukaisesti. Maapallon kulkiessa pölyvanan läpi hiukkaset iskeytyvät maan ilmakehään ja näkyvät meteoreina. Ilmakehään törmäävät meteorit kulkevat kaikki samansuuntaisesti maapalloon nähden, mutta perspektiivin vuoksi ne näyttävät tulevat yhdestä pisteestä. Tätä pistettä kutsutaan radiantiksi. Eri meteoriparvet onkin nimetty sen mukaan missä tähtikuviossa parven radiantti sijaitsee. Perseidien radiantti sijaitsee täten Perseuksen tähtikuviossa. Perseidien pöly on peräisin komeetasta 109P/Swift-Tuttle, joka tulee aurinkokunnan sisäosiin käymään seuraavan kerran valitettavasti vasta vuonna 2126.

Tänä vuonna meteoriparven maksimi sijoittuu lauantaille 13.8. Maksimi valitettavasti sijoittuu samalle päivälle täydenkuun kanssa, joten himmeimmät meteorit jäävät näkemättä. Kuu onneksi nousee tuolloin vain 15 asteen korkeudelle horisontista. Keskivertovuosina perseidejä voi maksimin aikaan näkyä tunnin aikana 60 tai enemmän.

Perseidien ja muiden meteoriparvien kuvaaminen ei ole kovin vaikeaa, tärkeintä on kamerajalusta, lyhytpolttovälinen objektiivi sekä pimeä havaintopaikka, josta näkee suurimman osan taivasta. Kirkkaimmillaan meteorit tuppaavat olemaan noin 45 asteen päässä radiantista, mutta koko taivasta kannattaa tarkkailla. Suuntaa kamera sopivaan suuntaan, tarkenna äärettömään ja ota pitkiä, noin 15-30 sekunnin valotuksia. Kun kuvaat tällaisia valotuksia riittävästi, saat kuviisi hyvin todennäköisesti meteoreja. Kaukolaukaisimen kanssa voit jättää kameran kuvaamaan yksinään sopivan mittaisia valotuksia sillä välin kun itse teet muita havaintoja.